Siinäpä se, fiini en oikein osaa olla, enkä ehkä haluakaan olla. Periaatteeni on näyttää omalta itseltäni, miellyttipä se sitten muita tai ei. Valitsen päälleni vatteita, joissa oloni on sillä hetkellä hyvä. Jo kauan aikaa sitten muistan tilanteita, joissa olen joutunut vaihtamaan vaatteeni ihan vaan, koska ”mulla ei ole nää vaatteet olo”.
Pitkään ajattelin paitamekon olevan ihan yhtä huono valinta kuin paitapuseronkin. Silitettävä, hankala, miehekäs, uniformumainen, ei minun juttuni ollenkaan, kunnes... Mekoista olen aina tykännyt, kunhan nitä ei tarvitse silittää.
Sattumalta ollessani matkalla ostamaan jotakin aivan muuta, vaatekaupan ulkopuolella alerekissä roikkui sinivalkoraitainen paitamekko, joka näytti ihanan raikkaalta. Keväiseltä ja puhtoiselta. Rekissä sattui olemaan jäljellä vielä mnun kokonikin. Materiaaliltaan tuo mekko oli 100% hyvän tuntuista puuvillaa. Hipsin paitamekon kanssa pukukoppiin ja sovitin. Se oli jotakin ihan muuta, mitä olin aikaisemmin ajatellut.
Paita sopi minulle, se istui hartioista, mutta oli muuten sopivasti väljä. Se ei kuitenkaan näyttänyt teltalta. Laittamalla vyötärölle vyön, siitä saisi kaikin puolin hienon ja käyttökelpoisen arkimekon. Niinpä hipsin kassalle ja kassan kautta kotiin.
Seuraavaksi tein FB-kirpputorilta löydön ja ostin sielä toisen paitamekon. Nyt siis omistan kaksi paitamekkoa, jotka tuntuvat tällä hetkellä kivoilta, näteiltä, raikkailta ja naisellisiltakin, vai mitä? Oikein hyviä arkikäyttöön, joko korkkareiden kanssa tai yhtä hyvin tennareiden kaveriksi. Tykkään!
Myöhäisheränneenä ihmettelen, miten en ole aikaisemmin osannut nähdä tätä vaatetta itseni päällä. Minulle tuli hinku näihin. Aika kivoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti